Unia. Raportteja yöstä 05.07.2003.



Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Musiikin nauhoitus

Heräsin aikaisin aamulla. Olin täysin virkeä, enkä jaksanut loikoilla sängyssä. Muistin, että olin luvannut nauhoittaa Jussille musiikkia. Nousin ylös ja kaivoin kasan CD-levyjä esille. En halunnut herättää muita, joten hiippailin alakertaan levyt ja mankkari mukanani. Avasin oven ja menin takapihan terassille. Suljin oven perässäni.

Aamuauringon loisteessa levitin CD-levyt eteeni ja kytkin virran mankkaan. Kävin mielessäni läpi eri biisejä ja mietin mitkä kannattaisi nauhoittaa ja mihin järjestykseen. Jussi ei välttämättä pitänyt samoista kappaleista kuin minä, joten en voinut pelkästään luottaa omaan makuuni. Yritin etsiä biisejä, joiden tiesin olevan korkeatasoisia. Samalla muistelin, mitä olin ennestään nauhoittanut Jussille. Tein erilaisia listoja mielessäni ja soitin pätkiä kappaleista, jotta muistaisin paremmin millaisia ne olivat. Kasetille oli tarkoitus saada monia erilaisia musiikkityylejä, kuitenkin siten että kokonaisuus säilyisi yhtenäisenä.

Biisien pitäisi soljua ilman että kuulija kiinnittäisi huomioita esittäjien vaihtumiseen. Toisaalta en halunnut tehdä kasetista liian tylsääkään. Olin jo saanut muutaman kappaleen nauhoitettua, kun mielessäni heräsi epäilys, että ehkäpä nämä olivat liian uneliaita. Kelasin kasettia taaksepäin ja kävin läpi uusia vaihtoehtoja. Vaihtoehtoisia ratkaisuja oli niin paljon, että oli vaikea päättää, mitkä niistä toteuttaa. Aloin tulla kärsimättömäksi, sillä paikat alkoivat puutua. Aikaa oli kulunut kymmeniä minuutteja, enkä ollut päässyt kovinkaan pitkälle…

Tuskastuneena vaihtelin asentoa, kun ovi avautui. Isä astui takapihalle yöpuku päällään. Hän haukotteli ja venytti lihaksiaan.
- Huomenta, sanoin.
- Huomenta. Mitäs sinä teet?
- Nauhoitan Jussille musiikkia.
- Takapihalla?
- En halunnut herättää muita.

Isä istui tuolille, mutta nousi kohta ylös. Hän käveli paljain jaloin nurmikolla ja katseli kukkaistutuksia. Minä jatkoin nauhoittamista ja laskin, että kasetin A-puolelle mahtuisi vielä ainakin viisi kappaletta. Olin aikeissa nauhoittaa joko Groove Armadaa tai Jazzanovaa, kun isä kysyi, olinko huomannut, että takapihalla kasvoi hedelmiä.
- Hedelmiä?
- Kyllä. Meillä on täällä oma luomuviljelmämme.
- Missä? En minä ole mitään huomannut.
- Täällä. Tule lähemmäksi niin näet.

Nousin ylös ja kävelin istutusten luo. Isä seisoi kasvimaan vieressä ja osoitti matalia hedelmäpuita. Ne olivat täynnä punaisia ja keltaisia omenia. Puiden vieressä kasvoi viiniköynnöksiä ja muita kasveja, joita en tunnistanut.
- Katsopas näitä kukkia, isä sanoi, tässä viiniköynnösten seassa. Kiinnitin huomioni erikoisiin lehtiin ja kierteisesti kasvaviin varsiin. Niiden latvoja koristivat violetit ja punaiset kukkaryppäät.
- Nämä ovat intialaisia koristehyötykasveja. Ne elävät symbioottisessa suhteessa viinirypäleitten kanssa.
- Millä lailla?
- Toinen luovuttaa ravinteita ja toinen suojelee tuhohyönteisiltä. Tuloksena on, että viljelyksiä ei tarvitse lannoittaa, eikä niihin tarvitse suihkuttaa kemiallisia hyönteismyrkkyjä. Tämä on täysin luonnonmukainen viljelytapa.

Hämmästelin kuinka mehukkailta viinirypäleet näyttivät. Niitä kasvoi suurina terttuina lehtien lomissa. Rypäleet loistivat viininpunaisina ja kiiltävinä, kosteina aamukasteen jälkeen. Teki mieli syödä rypäleitä suoraan pensaasta.
- Maistapa näitä omenia, isä sanoi. - Ne ovat aivan yhtä mehukkaita. Isä otti oksalta kaksi isoa punaposkista omenaa ja tarjosi toisen minulle.
- Nämäkin ovat täysin puhtaita, isä kehui. - Ei minkäänlaisia jäämiä hyönteismyrkyistä.
- Eikö niitä tarvitse edes pestä?
- Ei tarvitse. Sen kun haukkaat vain.

Isä haukkasi omenaansa ja rouskutti sitä äänekkäästi. Minä katsoin omaa hedelmääni ja huomasin sen pinnalla valkoisia viiruja.
- Omenassani on linnunpaskaa. Eiköhän olisi hyvä pestä ne?
- Minkä takia? Hyviä omenoita.
- Mutta eikö linnunpaskasta voi saada salmonellan?
- Höpö, höpö. Täyttä luonnon tuotetta.

Katsoin epäilevästi omenaani. Isä oli jo syönyt puolet omastaan. Hänen haukatessaan uutta palaa näin, että hänenkin omenassaan oli valkoisia länttejä. Sormien välistä pilkotti vaaleita viiruja.

Mietin, että jos kerran isäkin voi syödä omenaansa pesemättä sitä, miksen minäkin? Kannattiko olla turhan tarkka? Ehkäpä isä oli oikeassa. Luonnontuotettahan se vain oli - puhdasta luomuruokaa.

Musiikin nauhoittaminen aamuvarhaisella oli saanut minut raukeaksi ja vieläpä nälkäiseksi. Juuri nyt omenan peseminen olisi tuntunut vaivalloiselta. Enempiä miettimättä haukkasin palasen. Pureksin nälkäisenä mehukasta hedelmää. Harvoin on omena maistunut yhtä hyvältä.