Tampereella
Minulle ei ollut aivan selvää, miksi
äiti oli yötä Tampereella, mutta hänet piti hakea
takaisin Uuteenkaupunkiin. Siispä lauantaina puolelta päivin
isä pysäköi auton keskustan
liepeille. Äiti oli sanonut tapaavansa meidät kello 12.30,
joten meillä oli puolisen tuntia aikaa.
Isä meni Veikkauksen toimistoon. Minä
seurasin mukana, mutta huomattuani matkalla parturiliikkeen juolahti
mieleeni, että kun tässä oli jonkin verran aikaa, voisin
odotellessani käydä parturissa – tukkani oli päässyt
kasvamaan ja alkoi näyttää epäsiistiltä.
Isä sanoi tulevansa perässä, kunhan oli ensin käynyt
lottoamassa.
Parturiliikkeessä keski-ikäinen mies
istui parturituolilla. Miehen molemmin puolin oli tyhjiä tuoleja
kolmella seinustalla. Peilit heijastivat tyhjää tilaa saaden
liikkeen näyttämään avaralta.
Verhon takaa tuli esiin vanhempi nainen sakset
kädessä. Hän riensi asiakkaan luokse ja pyysi anteeksi,
että tämä joutui odottamaan. Mies ei ollut pahoillaan;
eihän tämä ollut edes ehtinyt lehteä lukea.
Yskäisin
oven suussa. - Onkohan täällä tilaa? Parturitäti
huomasi minut. - Hetkinen. Tarkistan varauskirjasta. Hän silmäili
kansiota ja vastasi: - Istu vain minne haluat.
Minun oli vaikea päättää,
minkä tuolin valitsisin, mutta istuin lopulta ikkunan viereen.
Parturi puki suojan ylleni.
- Odottele siinä. Tässä menee vielä hetken aikaa.
Hän siirtyi leikkaamaan keski-ikäisen
asiakkaan tukkaa.
Selailin lehtiä. Minulla ei ollut kovin
paljon aikaa, mutta parturi näytti suoriutuvan työstään
nopeasti. Kohta mieheltä otettiin suoja pois, ja ylimääräiset
hiukset harjattiin hartioilta. Tämä maksoi kassalla ja toivotti
hyvää viikonloppua.
Parturi siirtyi taakseni ja kysyi:
- Minkäslainen tukka leikataan?
- Pidetään sama malli. Eli lyhennetään tasaisesti.
- Kuinka lyhyeksi?
- Sivuista ja takaa voi ottaa koneella. Päältä pari
senttiä saksilla.
Parturi kampasi hiuksiani ja napsutti saksia.
Hän otti etuhiuksista kiinni, mittasi sormillaan pituuden ja
lyhensi hiusten latvoja pari-kolme senttiä. Hän siirtyi
sitten keskemmälle päätä ja jatkoi samalla tekniikalla.
Hän kommentoi hiusteni kuntoa ja sanoi,
että minun ei pitäisi pestä hiuksiani joka päivä.
- Täällä on aika paljon huonokuntoisia hiuksia. Katso
nyt näitäkin kaksihaaraisia latvoja. Parturi näytti
irtohiuksia minulle.
- Tietysti voisit käyttää jotain hoitoainetta. Mitä
ainetta yleensä käytät?
- En muista. Jotain shampoon ja hoitoaineen yhdistelmää.
- Erikseen ne voisivat olla tehokkaampia. Oletko käyttänyt
tätä? Parturi esitteli hoitoaineputkiloa. Sanoin,
etten ollut käyttänyt, mutta ainahan sitä voisi kokeilla.
- Pistetäänpä pullo mukaan,
parturi sanoi ja pisti putkilon pöydälle.
Hän käynnisti leikkuukoneen ja alkoi
lyhentää niskatukkaani. Kone surisi hiusrajassani samalla
kun hiusten latvat lensivät lattialle.
Hetken kuluttua parturi sammutti koneen. Hän
otti hyllyltä toisen tuubin.
- Oletkos käyttänyt tätä shampoota?
- Mitä se on?
- Se on erikoisshampoota, joka sopii juuri sinun tyyppisille hiuksille.
- Paljonko se maksaa?
- 50 markkaa.
Shampoo oli todella
kallista, mutten jaksanut ruveta inttämään vastaan.
- Otetaan sitäkin sitten, sanoin.
Parturi jatkoi leikkaamista koneella. Hän
oli tarkka siitä, että linjat pysyivät suorina. Hän
pysäytti koneen vähän väliä ja katsoi hiuksia
takaa ja sivusta sekä tarkasteli kampausta myös peilien
kautta.
Oikea sivusta näytti olevan ongelmallinen.
Parturi sanoi, että tästä asennosta olisi mahdotonta
saada suoraa linjaa koneella.
- Voisitko nousta vähän ylemmäksi niin näen paremmin?
- Näinkö?
- Tuo on parempi. Vielä vähän ylemmäksi, kiitos.
Parturi jatkoi leikkaamista korvan takaa. Seisoin
jalat haarallaan tuolin yläpuolella. Asento oli hankala, ja vaikka
hiusten leikkuu sujuikin nyt paremmin, alkoivat jalkalihakseni väsyä.
- Älä tutise tuolla tavalla, parturi torui. En pysty leikkaamaan,
ellet pysy paikallasi.
Vastasin, etten mahtanut tärinälle
mitään. Jalkani olivat liian hankalassa asennossa.
Parturitäti otti hyllyltä uuden putkilon,
kyykistyi viereeni ja sanoi: - Tämä auttaa jalkojen tärinään.
Hän suihkutti polviini jotain ainetta. Jäätävä
kylmyys teki polveni tunnottomaksi. - Nestemäistä typpeä,
parturi kommentoi. Ei pitäisi enää tutista.
Polveni olivat umpijäässä. Parturi
viimeisteli tukan leikkuun ja harjasi irtohiukset pois.
Minä olin jäykistyneenä haara-asentoon
tuolin yläpuolelle, kun isä ja äiti tulivat ovesta
sisään. Käänsin päätäni ja menetin
tasapainoni. - Se tekee 400 markkaa,
parturi kilautti kassalla.
Minä olisin kaatunut lattialle, ellei
isä olisi ottanut kiinni.
Kaivoin rahat esille. Pistin shampoon ja hoitoaineen
reppuun. - Kiitoksia paljon ja tervetuloa toistekin, parturi toivotti
samalla kun vanhempani kantoivat minut ulos liikkeestä.
