Maalla
Asuin Sarin kanssa punaisessa talossa meren
rannalla. Sari oli juuri ostanut Jamie Oliverin Alaston kokki-keittokirjan
ja oli innokas kokeilemaan uusia ruokaohjeita.
Minä autoin pilkkomalla kasviksia. Pesin
tomaatit ja laitoin ne leikkuulaudalle. Yksi kerrallaan siipaloin
tomaatit. Leikkasin yhdestä suunnasta ja sitten toisesta niin
että lopputuloksena oli ristikko tomaattikuutioita.
Tein saman kurkullekin. Kuutioiminen onnistui
niin hyvin, että saatoin nostaa viipaloidun kurkun kokonaisena
pöydälle ilman että kuutiot levisivät ympäriinsä.
Tämä oli ikäänkuin kurkusta tehty tiilitalo, joka
pysyi koossa pelkän arkkitehtuurin kannattelemana. Näytin
sitä Sarillekin. Kaivoin kameraa esille ottaakseni valokuvan,
mutta Sari ehti ottaa kurkut ja heitti ne kattilaan.
Katsoin ikkunasta ulos. Muutama lehmä
lähestyi taloa. Ne kävelivät metsikön läpi
ja söivät mennessään puun lehtiä. - Täytyy
varoa, etteivät nuo hajoita ikkunoita, sanoin. Sari ei uskonut,
että näin kävisi. - Eivät lehmät ole aggressiivisia,
hän sanoi. - Ne kulkevat talon ohi kiinnittämättä
siihen enempää huomiota.
Mietin, mistä lehmät olivat tulleet.
Muistin, että olin viikko sitten perinyt maatilan parin kilometrin
päästä. En kuitenkaan ollut sen jälkeen käynyt
maatilalla. Arvasin, että sieltähän lehmät tulivat.
Sähköaita oli kärsinyt talven
lumista. Monissa kohdin se oli löystynyt niin, että lähes
laahasi maata. Lehmien olisi helppo ylittää aita. Mutta
sorkan jälkiä ei näkynyt, joten jatkoin kävelemistä
päärakennusta kohti.
Maatilan portin tienoilla sähköaita
oli erityisen huonossa kunnossa. Metrien pituudelta aita oli kokonaan
maan myötäinen. Sorkkien jäljet kulkivat ulos niitylle
ja metsään.
Maatilan renki tuli pihalle. Hän oli viikko
sitten lopettanut työt, eikä siis ollut minun palveluksessani.
Sanoin kuitenkin, että aita pitäisi korjata ja lehmät
pitäisi hakea takaisin. Renki ei vastannut. Ymmärsin, että
hän korkeintaan neuvoisi, jos tarvitsin apua.
Kauempaa kuului kavioiden kopsetta ja koirien
haukuntaa. Metsästä tuli esiin muutama lehmä koirien
ajamana. Naapuritilojen isännät ohjasivat lehmät takaisin
maatilalleni.
Isännät keskustelivat keskenään.
Joku mainitsi sanan "maatalouskurssi". Tämä kiinnitti
huomioni.
- Jos kurssi järjestetään, minä olisin innokas
osallistumaan, sanoin. Renki pudisteli päätään.
- Jos osallistut maatalouskurssille, kukaan ei ota sinua töihin.
En aivan ymmärtänyt miksi, mutta epäilemättä
näinä aikoina maatalous ei ollut erityisen suosittua.
Mieltäni askarrutti, miten sitten osaisin
hoitaa maataloa, jollei minulla olisi siihen sopivaa koulutusta. Maatalon
hoitamiseen liittyi paljon puuhaa. Tähän asti olin ajatellut,
että tilan hoitaminen menisi siinä sivussa, ikään
kuin sivutoimena. Mutta katsellessani rikkinäistä aitaa
ja lypsämättömiä lehmiä, tajusin, että
tämä oli kokopäivätoimi. Enää ei jäisi
niin paljon aikaa lukemiseen ja musiikin kuunteluun.