Unia. Raportteja yöstä 06.04.2003.



Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Maalla

Asuin Sarin kanssa punaisessa talossa meren rannalla. Sari oli juuri ostanut Jamie Oliverin Alaston kokki-keittokirjan ja oli innokas kokeilemaan uusia ruokaohjeita.

Minä autoin pilkkomalla kasviksia. Pesin tomaatit ja laitoin ne leikkuulaudalle. Yksi kerrallaan siipaloin tomaatit. Leikkasin yhdestä suunnasta ja sitten toisesta niin että lopputuloksena oli ristikko tomaattikuutioita.

Tein saman kurkullekin. Kuutioiminen onnistui niin hyvin, että saatoin nostaa viipaloidun kurkun kokonaisena pöydälle ilman että kuutiot levisivät ympäriinsä. Tämä oli ikäänkuin kurkusta tehty tiilitalo, joka pysyi koossa pelkän arkkitehtuurin kannattelemana. Näytin sitä Sarillekin. Kaivoin kameraa esille ottaakseni valokuvan, mutta Sari ehti ottaa kurkut ja heitti ne kattilaan.

Katsoin ikkunasta ulos. Muutama lehmä lähestyi taloa. Ne kävelivät metsikön läpi ja söivät mennessään puun lehtiä. - Täytyy varoa, etteivät nuo hajoita ikkunoita, sanoin. Sari ei uskonut, että näin kävisi. - Eivät lehmät ole aggressiivisia, hän sanoi. - Ne kulkevat talon ohi kiinnittämättä siihen enempää huomiota.

Mietin, mistä lehmät olivat tulleet. Muistin, että olin viikko sitten perinyt maatilan parin kilometrin päästä. En kuitenkaan ollut sen jälkeen käynyt maatilalla. Arvasin, että sieltähän lehmät tulivat.

Sähköaita oli kärsinyt talven lumista. Monissa kohdin se oli löystynyt niin, että lähes laahasi maata. Lehmien olisi helppo ylittää aita. Mutta sorkan jälkiä ei näkynyt, joten jatkoin kävelemistä päärakennusta kohti.

Maatilan portin tienoilla sähköaita oli erityisen huonossa kunnossa. Metrien pituudelta aita oli kokonaan maan myötäinen. Sorkkien jäljet kulkivat ulos niitylle ja metsään.

Maatilan renki tuli pihalle. Hän oli viikko sitten lopettanut työt, eikä siis ollut minun palveluksessani. Sanoin kuitenkin, että aita pitäisi korjata ja lehmät pitäisi hakea takaisin. Renki ei vastannut. Ymmärsin, että hän korkeintaan neuvoisi, jos tarvitsin apua.

Kauempaa kuului kavioiden kopsetta ja koirien haukuntaa. Metsästä tuli esiin muutama lehmä koirien ajamana. Naapuritilojen isännät ohjasivat lehmät takaisin maatilalleni.

Isännät keskustelivat keskenään. Joku mainitsi sanan "maatalouskurssi". Tämä kiinnitti huomioni.
- Jos kurssi järjestetään, minä olisin innokas osallistumaan, sanoin. Renki pudisteli päätään. - Jos osallistut maatalouskurssille, kukaan ei ota sinua töihin. En aivan ymmärtänyt miksi, mutta epäilemättä näinä aikoina maatalous ei ollut erityisen suosittua.

Mieltäni askarrutti, miten sitten osaisin hoitaa maataloa, jollei minulla olisi siihen sopivaa koulutusta. Maatalon hoitamiseen liittyi paljon puuhaa. Tähän asti olin ajatellut, että tilan hoitaminen menisi siinä sivussa, ikään kuin sivutoimena. Mutta katsellessani rikkinäistä aitaa ja lypsämättömiä lehmiä, tajusin, että tämä oli kokopäivätoimi. Enää ei jäisi niin paljon aikaa lukemiseen ja musiikin kuunteluun.