Marjastamassa
Loppukesästä kävimme perheen
kanssa maaseudulla tarkoituksenamme käydä metsässä
marjastamassa.
Metsä maatilan ympärillä oli
täynnä vihreitä viinirypäleitä. Niitä
kasvoi suurissa tertuissa maan myötäisesti puiden ja pensaiden
välissä.
Meillä oli ämpärit mukanamme.
Marjastusaika oli juuri alkanut, joten oli kiire saada tertut poimittua,
ennen kuin ankat söisivät ne.
Juoksimme ankkalauman perässä. Ankat
imuroivat metsän vauhdilla kuin ruohonleikkurit jättäen
jäljelle tyhjiä terttuja. Yksittäisiä viinirypäleitä
saattoi poimia maasta ankkojen perästä. Oli turhaa yrittää
päästä ankkojen edelle. Ne kävelivät niin
kovaa vauhtia, ettei olisi ehtinyt pysähtymään ja noukkimaan,
vaikka olisikin ohittanut ankat.
Ainoa tapa kerätä rypäleitä
olisi juosta ankkojen ohi ja vauhdissa repiä tertut juurineen
maasta. Mutta tämä oli lailla kielletty kansainvälisiin
sopimuksiin perustuen.
Maatilalla oli joukko venäläisiä,
joilla oli isot saaliit viinirypäleitä. Paikalla oli Venäjän
pääministeri Vladimir Putin. Hänen mukaansa Venäjä
kunnioitti kansainvälisiä sopimuksia. Mutta kaikki tiesivät,
että ankkojen takia viinirypäleitä ei voinut kerätä
ilman että repi terttuja juurineen. Siksi Venäjä katsoi
oikeudekseen toimia kuten parhaaksi näki.
Tulevaisuudessa Venäjä saattaisi
irtisanoutua vanhentuneista marjastussopimuksista. Jos näin kävisi,
päättelin, että siinä tapauksessa olisi ehkä
myös Suomen syytä harkita uudelleen lainsäädäntöään.
