Retro
Katselin Helsinkiä sellaisena kuin se
oli 1950- ja 1960-luvulla.
Betonista tehdyt funkkistalot olivat julkisivultaan
valkoisia tai harmaita. Muovia ja metallia suosittiin sisustuksessa.
Puuta käytettiin kuin viivoittimella vedettynä. Huoneiden
katot olivat matalia. Taide oli pääasiassa abstraktia. Julkiset
tilat olivat kalustukseltaan niukkoja.
Liikemiehet kilistivät lasia kiiltävän
harmaissa puvuissaan. Rasvaiset hiukset roikkuivat otsalla. Äänekäs
nauru täytti pankin aulan. Kuvanäyttely esitteli kelohonkamökkejä
ja Lapin taidetta.
Mustavalkoisessa TV-kuvassa Spede Pasanen esitti
balettia. Ballerinan asussa hän ojenteli raajojaan sirojen tanssityttöjen
seassa. Kamera seurasi Speden kompurointia. Yleisö nauroi tyttöjen
tasapainoilulle ilmeisen häiriön keskellä.
Kauempana Hakaniemen rannassa oli valkeita
sotalaivoja. Lomalta palaavat merimiehet näyttivät samalta
kuin Suomi-Filmeissä. YYA-sopimuksen mukaisia lentotukialuksia
saattoi nähdä laiturissa. Metallia ei saanut käyttää,
joten laivat olivat puisia ja pituudeltaan kymmenisen metriä.
Potkurikone lähti ilmaan aluksen kannelta.
Vinojen mäntylankkujen päältä se otti vauhtia
parisen metriä. Kansi loppui ja kone oli ilmassa. Harmaata taivasta
vasten siluetti näytti tummalta.
