Pub ja pesula
Töitten jälkeen kokeilimme uutta panimo-bistroa Arabianrannan kupeessa. Tuopillisen IPA-olutta maistettuani ei tehnyt mieli enempää, kun prosentit tuntuivat jo päässä ja jaloissa.
Takkia esiin ottaessani Sari sanoi että halusi vielä pienen lasin Edward-vehnäolutta. "Sehän oli tämän retken tarkoitus." Vehnäistä uutuutta oli tosiaan hehkutettu viime aikoina mediassa, joten kävelin lähimmälle myyntipisteelle tien toiselle puolelle. Terassi tuoleineen ulottui sinne asti.
Palasin kohta takaisin lasi täynnä kuplivaa. Kävelin kuitenkin eri reittiä, jolloin en päätynytkään samaan pöytään, vaan erehdyksessä astuin sisään viereisestä ovesta, jonka takana oli toinen pub. Sisustus oli niukkaa, vain muutama yksinkertainen tuoli vaaleiden seinien ympäröimänä. Erikoista kyllä, tilaa reunustivat pesukoneet, jotka pyörivät tasaisesti humisten. Tiskin yläpuolella oli tyhjiä laseja ja pyykkikasoja, olutpulloja ja puoliksi viikattuja lakanoita. Myyjää en nähnyt, vain muutaman asiakkaan lasi kädessä odottelemassa pyykkiohjelman loppumista.
En jäänyt pidemmäksi aikaa vaan vein juotavan Sarille. Samalla seurasin episodia kadun toisella puolella. Kolme nuorta, yksi afrikkalaistaustainen ja kaksi muuta oli odottelemassa bussia. Heitä lähestyi roadmanin näköinen kaveri uhkaavasti elehtien. En nähnyt oliko tällä veitsi kädessä, mutta oli selvästi syytä väistää. Kaksi kaverusta siirtyi sivummalle, kun taas afro-nuorukainen juoksi kadun toiselle puolelle. Tämä oli siististi pukeutunut, puvun takki päällä ja kalliit lenkkarit jalassa. En ymmärtänyt miksi häntä näin uhkailtiin. Nyt hän käveli jäistä ojaa pitkin kiireesti kauemmas. Aurinko paistoi keväisesti mutta maassa oli vielä lunta. Epäilemättä jalkoja paleli, kun puron jää murtui ja nilkat kastuivat.