|
Edellinen
Seuraava
Arkisto
| Alkuun
|
Amma
Liikuskellessani kaupungilla päätin käväistä
liikkeessä, jota piti Mata Amritanandamayi – tai äiti Amma,
kuten häntä useimmiten kutsuttiin. Tiesin, että liikehuoneisto
oli aivan kulman takana, vaikka alueella ei näkynytkään
suuria ihmismassoja. Yleensähän Ammaa ympäröi
satojen ja jopa tuhansien ihmisten joukot, mutta nyt kun astuin liikkeeseen,
paikalla oli vain Amma itse.
Amma tervehti minua ja pyysi astumaan peremmälle.
Liikkeessä myytiin hajusteita, saippuoita, kirjoja ja vaatteita.
Tila oli pieni mutta avara, melkein kuin lasitettu galleria. Itse
Amma oli nuoremman ja länsimaalaisemman näköinen kuin
mihin olin tottunut. Hänellä oli suora siististi kammattu
tukka, pikkujakku, hame ja korkokengät. Kasvoiltaan hän
näytti enemmän turkkilaiselta kuin intialaiselta. Silti
tunnistin hänet Ammaksi – pyhimykseksi, joka oli saavuttanut
kuuluisuutta henkisistä opetuksistaan, hyväntekeväisyydestään,
ja loputtoman pitkistä darshaneista, joissa lukemattomat
pyhiinvaeltajat kävivät hänen halattavanaan.
Näytti melkein siltä kuin Amma olisi odottanut minua. Hän
painoi otsansa otsaani vasten, ilmeisesti pystyäkseen paremmin
luotaamaan tajuntaani. “Täällähän on jo paljon
tietoa”, hän sanoi. “Minäpä vähän järjestelen
niitä uudelleen.”
Amma antoi minun kokea, miltä hänen tietoisuutensa tuntui.
Ajatteluni kirkastui huomattavasti. Keskittymiseni ja valppauteni
tehostui. Mieli oli selkeä, ei yhtään turhaa ajatusta
tai häiritsevää tunnetta. Kaikki huolet ja epäilykset
katosivat. Tilalle tuli rauhallinen ja miellyttävä olo,
joka tuntui koko kehossa. “Tältähän pitäisi aina
tuntua!” huudahdin tyytyväisenä.
Tietoisuuden siirtoa kesti vain hetken. Ehkä siksi vaikutus ei
kestänyt kovin pitkään. Paikalle saapui muitakin ihmisiä,
joten astuin syrjään. Katselin kaupan tarjontaa ja seurasin
ihmisten puuhailua.
Ihmettelin, miksi Amma piti liikettä näinkin pienellä
paikkakunnalla keskisessä Intiassa. Kukaan ei varmasti koskaan
eksyisi tänne, ainakaan sattumalta. Kuitenkin Amma oli päättänyt
perustaa puotinsa paikkaan, josta harva oli koskaan edes kuullut puhuttavan.
Jossain isommassa kaupungissa olisi varmasti paremmat mahdollisuudet
saavuttaa suurempia ihmisjoukkoja. Epäilemättä liikkeen
sijainti oli kuitenkin tarkkaan harkittu.
Siirtyessäni ulko-ovelle Amma otti vielä kerran päästäni
kiinni, jotta kokisin toistamiseen selkeämmän tajunnan tilan.
Kun poistuin liikkeestä, kuulin jonkun sanovan, “Amma on nyt
kovin kiireinen. Hän valmistautuu ottamaan vastaan Nobelin rauhanpalkinnon.”
|