Unia. Raportteja yöstä 06.12.2015.



Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Amma

Liikuskellessani kaupungilla päätin käväistä liikkeessä, jota piti Mata Amritanandamayi – tai äiti Amma, kuten häntä useimmiten kutsuttiin. Tiesin, että liikehuoneisto oli aivan kulman takana, vaikka alueella ei näkynytkään suuria ihmismassoja. Yleensähän Ammaa ympäröi satojen ja jopa tuhansien ihmisten joukot, mutta nyt kun astuin liikkeeseen, paikalla oli vain Amma itse.

Amma tervehti minua ja pyysi astumaan peremmälle.

Liikkeessä myytiin hajusteita, saippuoita, kirjoja ja vaatteita. Tila oli pieni mutta avara, melkein kuin lasitettu galleria. Itse Amma oli nuoremman ja länsimaalaisemman näköinen kuin mihin olin tottunut. Hänellä oli suora siististi kammattu tukka, pikkujakku, hame ja korkokengät. Kasvoiltaan hän näytti enemmän turkkilaiselta kuin intialaiselta. Silti tunnistin hänet Ammaksi – pyhimykseksi, joka oli saavuttanut kuuluisuutta henkisistä opetuksistaan, hyväntekeväisyydestään, ja loputtoman pitkistä darshaneista, joissa lukemattomat pyhiinvaeltajat kävivät hänen halattavanaan.

Näytti melkein siltä kuin Amma olisi odottanut minua. Hän painoi otsansa otsaani vasten, ilmeisesti pystyäkseen paremmin luotaamaan tajuntaani. “Täällähän on jo paljon tietoa”, hän sanoi. “Minäpä vähän järjestelen niitä uudelleen.”

Amma antoi minun kokea, miltä hänen tietoisuutensa tuntui. Ajatteluni kirkastui huomattavasti. Keskittymiseni ja valppauteni tehostui. Mieli oli selkeä, ei yhtään turhaa ajatusta tai häiritsevää tunnetta. Kaikki huolet ja epäilykset katosivat. Tilalle tuli rauhallinen ja miellyttävä olo,
joka tuntui koko kehossa. “Tältähän pitäisi aina tuntua!” huudahdin tyytyväisenä.

Tietoisuuden siirtoa kesti vain hetken. Ehkä siksi vaikutus ei kestänyt kovin pitkään. Paikalle saapui muitakin ihmisiä, joten astuin syrjään. Katselin kaupan tarjontaa ja seurasin ihmisten puuhailua.

Ihmettelin, miksi Amma piti liikettä näinkin pienellä paikkakunnalla keskisessä Intiassa. Kukaan ei varmasti koskaan eksyisi tänne, ainakaan sattumalta. Kuitenkin Amma oli päättänyt perustaa puotinsa paikkaan, josta harva oli koskaan edes kuullut puhuttavan. Jossain isommassa kaupungissa olisi varmasti paremmat mahdollisuudet saavuttaa suurempia ihmisjoukkoja. Epäilemättä liikkeen sijainti oli kuitenkin tarkkaan harkittu.

Siirtyessäni ulko-ovelle Amma otti vielä kerran päästäni kiinni, jotta kokisin toistamiseen selkeämmän tajunnan tilan.

Kun poistuin liikkeestä, kuulin jonkun sanovan, “Amma on nyt kovin kiireinen. Hän valmistautuu ottamaan vastaan Nobelin rauhanpalkinnon.”

 

 

 

u