Unia. Raportteja yöstä 27.01.2013.



Edellinen

Seuraava

ArkistoAlkuun


Steinerkoulu

Parkkipaikalla seisoskeli mies, joka kaupitteli hare krishna -kirjoja. Kulkiessani ohi hän kysyi minulta bussiaikatauluista. Hän ei selvästikään osannut suomea, joten vastasin englanniksi. Kiitollisena saamastaan avusta hän sujautti käteeni DVD-levyn.

Jatkoin matkaani ja tulin paikalle, jossa sijaitsi Helsingin Steinerkoulu. Astelin sisään vanhaan ja arvokkaan näköiseen rakennukseen. Ihmettelin sotkua, joka vallitsi koulun aulassa. Kanslia oli aulan perällä, mutta oli vaikea löytää virkailijoita hyllyjen, kirjojen ja paperipinojen seasta. Ensinäkemältä sai vaikutelman, että asiat olivat epäjärjestyksessä. Mutta kun hetken katseli ympärilleen, tuntui siltä, että kaikella oli oma paikkansa, ja näennäisestä kaaoksesta huolimatta asioista huolehdittiin ainakin jossain määrin.

Selin minuun päin oli mies, jolla oli yllään ruskea puvuntakki. Hän jutteli vanhanaikaisesti pukeutuneen naisen kanssa. Tämän osoittamasta tietynasteisesta kunnioituksesta päättelin, että mies oli koulun rehtori. Hänen kanssaan halusinkin jutella. En kuitenkaan halunnut häiritä, kun heillä oli asiat kesken.

Selvästikään täällä ei ollut ajanvarausjärjestelmää tai vuoronumeroita kansliassa asioimista varten. Vanhan lipaston yläpuolella oli kyltti, jossa luki: “HYVÄ HETKI ON SILLOIN KUN ON HYVÄ HETKI.” Odottelin kunnes rehtori kääntyi minuun päin. Kysyin, “Onko nyt hyvä hetki?” Rehtori vastasi arvoituksellisesti, “Niin, mikä on hyvä hetki...?” Sitten hän puolestaan kysyi, “Onko sinusta nyt hyvä hetki?” Jouduin miettimään hetken, ennen kuin vastasin, että siltä tosiaan vaikutti.

Olimme kotona harkinneet erilaisia vaihtoehtoja lapsen koulunkäynnin aloitukselle, joten halusin kysyä steinerkoulun lukujärjestyksestä ja mahdollisesta ilmoittautumisesta. En kuitenkaan saanut lausettani loppuun, kun rehtori kiinnitti huomionsa kädessäni olevaan DVD-levyyn. “Mistä olet saanut tuon?” hän kysyi. “Sain sen eräältä mieheltä parkkipaikalla”, vastasin. Ihmettelin, kun juuri sillä hetkellä kyseessä ollut mies astui kouluun sisään ja tervehti rehtoria. “Tuo mies juuri antoi DVD:n minulle”, sanoin.

Asia selvisi. Mies oli koulun talonmies.

Katsoimme DVD:tä kaikki yhdessä. Tämä oli dokumenttielokuva steinerkoulun arjesta. Elokuva vaikutti olevan ainakin kymmenen vuotta vanha. Huomioni kiinnittyi siihen, että kaikki olivat hyvin laihoja – jopa vielä laihempia kuin nykyään. Arvelin, että laihuus johtui pitkälti kasvisruoasta.

 

 

 

u