Unia. Raportteja yöstä 29.06.2012.

Edellinen Seuraava Arkisto | Alkuun

Koira Kun tulin kotiin, olohuoneessa oli koira. Se oli valkoinen, lyhytkarvainen bulldog, tai ainakin bulldogilta se näytti. Ilmeisesti vanhempani olivat ottaneet uuden kotieläimen. "Mistäs tämä on putkahtanut?" kysyin. "Onhan tuo ollut meillä jo pitempään", isäni vastasi. Yleensä en erityisemmin välitä koirista, mutta tämä vaikutti sen verran iloiselta, että innostuin leikkimään sen kanssa. Koira nauroi äänekkäästi ja kiemurteli sohvalla, kun kutittelin sitä vatsasta. "En tiennytkään, että koirat osaavat nauraa", ihmettelin. "Eivätkö ne sitten muka osaa?" äitini vastasi. Olin luullut että pelkästään ihmiset osasivat nauraa, ellei joitain apinoita laskettu mukaan. Mutta naurulta tuo koiran ääntely kyllä kuulosti. Koiralla oli niin hauskaa kutitteluleikissä että se unohti pidätellä kakkaa, joka oli pyrkimässä esille. "Äkkiä, tuokaa paperia!" huusin, kun ruskea nokare putosi sohvalle. "Yök!" Koira jatkoi pelmuamistaan, enkä minäkään raaskinut heti lopettaa, kun otus oli niin leikkisällä päällä. Kuitenkin lika sohvalla alkoi inhottaa siinä määrin että huusin uudestaan: "Tuokaa nyt sitä paperia!" Olin suorastaan tuohtunut, kun äitini vihdoin toi palan talouspaperia. Kieltämättä sohva oli vanha - yli kolmekymmentä vuotta - mutta ei sitä silti olisi tarvinnut sotkea.

u