Unia. Raportteja yöstä 17.06.2012.

Edellinen Seuraava Arkisto | Alkuun

Aikamatka Kävelin Helsingin keskustassa lähellä Kampin kauppakeskusta. Bussiliikenne oli ohjattu maan alle, mutta muistelin, miten vielä 1990-luvulla linja-autoasema sijaitsi maan tasalla. Saatoin nähdä bussien pysäköivän asfaltoimattomalle sorakentälle. Ihmiset olivat pukeutuneet väljiin T-paitoihin ja sinisiin farkkuihin. Mainokset bussien kyljessä näyttivät räikeiltä. Kylläpä kaikki näyttikin vanhanaikaiselta kaksikymmentä vuotta sitten. Lasipalatsin jälkeen käännyin vasemmalle. Puistomainen tie johdatti patsaan luo, joka reunusti isoa, tummaa kivirakennusta. En ollut huomannut rakennusta aiemmin. Se oli sileä kuin muuri, vailla ikkunoita. "Mikäs linnoitus tässä on?" kysyin ääneen itsekseni. "Se on Romanovien salainen palatsi", viereinen ohikulkija selitti. "Se on ollut siinä jo 1800-luvulta lähtien. Monikaan ei kiinnitä siihen huomiota, koska se on tarkoituksella naamioitu kiviseksi seinäksi. Ilmeisesti Romanovin sukua vieläkin asuu siellä, palvelijoineen kaikkineen. Joka tapauksessa palatsi on tarkoitus purkaa lähiaikoina." "Miksi?" "Tilalle rakennetaan parkkipaikka." Minusta historiallisia rakennuksia ei olisi saanut hävittää. Vaikka palatsia ei välttämättä huomannut, puisto patsaan ympärillä oli oikein idyllinen. Jatkoin matkaa viereiselle kadulle. Jostain syystä näin vieläkin tapahtumat sellaisena kuin ne olivat 90-luvulla. Opiskelijoita istui pelkistetysti sisustetuissa kahviloissa. Pöydillä oli lasinalusia ja flyereitä, mainoksia tapahtumista ja konserteista. Soda-baarin ikkunoista näki, kuinka tuolloin oli muotia siemailla meksikolaista olutta ohuesta pullosta lime-viipaleen läpi. Nyt tapa vaikutti korostuneelta, mutta kuuntelin kiinnostuneena, miltä DJ:n soittama electronica kuulosti. Kieltämättä Soda-baarissa soi aikanaan hyvä musiikki.

u