Unia. Raportteja yöstä 01.04.2012.

Edellinen Seuraava Arkisto | Alkuun

Teatterikoulu Saavuin teatterikoulun pääsykokeeseen puoli tuntia myöhässä. Hain koekysymykset valvovalta opettajalta. Hän ojensi minulle ruskean kirjekuoren. Etsin vapaata tuolia isosta salista, mutta näköjään kaikki paikat oli varattu. Joka puolella näkyi hakijoita kysymysten äärellä. Siirryin käytävälle ja sitä kautta pienempiin huoneisiin. Kaksi huonetta oli täynnä mutta kolmannessa oli tilaa. Tämä oli sisustettu sodanaikaiseksi viidakkomajaksi: maastokuvioinen suojakangas kätki sisäänsä komentokeskuksen, jonka pöydällä oli vanhanaikainen radiolähetin trooppisten kasvien lomassa. Pöydän ääressä oli tuoli vapaana, joten istuin siihen. Avasin kirjekuoren katsoakseni pääsykoetehtäviä. Kirjekuoresta valui pöydälle pilkottuja vihreitä chilejä ja ohutta seitinomaista narua. "Mitä ihmettä?" sanoin ääneen kummastellessani kokeen arvoituksellista luonnetta. Onkohan tämä jokin palapeli, joka ensin pitää koota, jotta pystyy lukemaan koekysymykset... Mutta ei tässä ole aikaa lähteä arvailemaan mitä yhdistelmiä ainesosista saattaisi rakennella. Entä jos teen väärät yhdistelmät? Sitten vastauksetkin ovat vääriä. Aikaa säästääkseni poistuin huoneesta ja kysyin asiasta ensimmäiseltä vastaantulevalta opettajalta. Tämä oli vanha intialainen mies, jolla oli turbaani päässään, vähän niin kuin Intian pääministeri Manhoman Singh. En tiennyt puhuiko hän suomea, joten kysyin: "English or Finnish?" "English." "Mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä tässä kokeessa?" kysyin englanniksi. "Mistäs minä tietäisin?" mies vastasi. "Minä olen biologian opettaja." Piti siis kysyä dramaturgian tai teatteritieteen opettajalta. Kävelin takaisin isoon saliin. "Olipa hyvä että tulit", valvova ohjaaja sanoi. "Koetehtäviä pitikin tulla kysymään henkilökohtaisesti." "Mitä ne tehtävät sitten ovat? Olen kyllä lukenut pääsykoekirjat, useita teoksia eri aikakausilta." "Hyvä, tähän saakka olet pärjännyt hyvin. Tehtävänä on laatia jokaisesta kirjasta lyhyt pätkä näytelmää, jossa on dialogia ja draamaa, kirjan tyylin ja aikakauden mukaisesti." "Siis kahdeksan erilaista näytöstä eri aiheista?" "Ymmärsit oikein." "Dialogi onnistuu kyllä. Siinä tarvitsee vain eläytyä aiheen tunnelmaan ja keksiä sopivat reaktiot vuorosanoihin." "Ei, se on näyttelijöiden tehtävä." "Niin, mutta kyllähän tekstiin voi asettaa ohjeita näyttelijöille. Tosin aikaa ei ole paljon... Entäs ne vihreät chilit ja seitit?" "Sen nimi on 'Yllätä meidät'." Eli improvisaatiotehtävä. Huomasinkin, että yksi hakija oli liimannut chilit yhteen niin että siinä luki Improvise, ja seitit oli punottu yhteen niin että tekstiksi tuli Dance. Jotain tuon kaltaista voisin itsekin kehitellä. Toisaalta idea oli jo käytetty... Koe olikin vaativampi kuin olin arvellut. Ei riittänyt että muisti kirjojen sisällön. Sisältöä piti soveltaa niin että saisi luotua jotain uutta. Osasin jo hahmotella juonta yhteen lyhyeen näytelmään. Draamassa piti olla särmää, niin että mukaan mahtuisi juopottelua ja ainakin yksi alastonkohtaus. Mutta samaa kaavaa ei voisi käyttää seitsemässä muussa tehtävässä, eikä minulla ollut ajatustakaan mitä niistä saisi aikaiseksi. Kävelin mietteliäänä takaisin viidakkomajaan. Ohjaava opettaja sanoi toiselle, että tuossa voisi olla sopivaa ainesta. En ollut asiasta aivan varma.

u