Unia. Raportteja yöstä 25.08.2002.


Seuraava
ArkistoAlkuun

 

 


Uimassa


Istuin vanhempieni kanssa huoltoaseman pihalla. Osa asfaltista oli revitty auki tietöiden takia. Katselin soraa ja siinä kimaltelevia kiviä. Jos soraa katseli tietyllä tavalla, mieleen tuli ajatus lammesta mustan asfaltin keskellä. Auringossa kimaltelevat kivet olivat aivan kuin vettä.

Nousin ylös ja astelin sora-alueen viereen. Katsoin kiviä ja otin pyyhkeen pois. Kumarruin ja hyppäsin. Sukelsin kivien sekaan ja uin niiden välissä. Illuusio vedestä oli niin täydellinen, että saatoin sukeltaa parinkin metrin syvyyteen. Oli kuuma ja aurinkoinen päivä. Uiminen virkisti.

Nousin pintaan. Katsoin soran läpi syvyyteen. Niin kauan kuin ajattelin soraa lampena, kivet näyttivät läpinäkyvältä vedeltä. Mutta heti kun mieleen tuli huoltoasema, vesi hävisi ja tilalla oli rikki revitty sora-alue asfaltoidun pihan keskellä.

Vanhempiani nauratti, että piehtaroin sorassa. Sukelsin uudestaan, mutta vaikka kuinka yritin, en enää onnistunut näkemään muuta kuin kiviä ja soraa.

Kuivasin itseni pyyhkeeseen. Istuin vanhempieni viereen katukivetykselle.