Autokatsastus
Katsastusmies tutki vanhempieni Ferraria,
mutta ei näyttänyt tyytyväiseltä. Kuulemma auto
oli nopea ja kiihtyvyys oli huippuluokkaa. Kuitenkaan työn jälki
ei ollut laadukasta, eikä auto ei siksi ollut turvallinen liikenteessä.
Katsastaja empi voisiko päästää tätä
läpi katsastuksesta.
Katsoin vanhempieni autoa. Se oli
tehty kolmesta isosta parrusta, jotka oli naulattu yhteen rautanauloilla.
Runkoon oli kiinnitetty akselit etu- ja takapyöriä varten.
Autoa ei ollut maalattu vaan sen tekoon käytetyt puunrungot olivat
kuluneet ulkoilmassa harmaaksi. Istuimia ei ollut, joten kuljettajan
ja matkustajien piti istua pölkkyjen päällä. Auton
ohjaamiseen piti vääntää puita niin että
pyörät kääntyivät.
Muistin kuinka vaikeaa oli yrittää
pysyä tiellä ja hallita autoa. Vanhempani olivat kuitenkin
tyytyväisiä. Italialainen Ferrari toi heille ylellisyyden
tuntua elämään.
Mies astui seuraavan auton luo. -
Sen sijaan tässä meillä on oiva ajopeli, katsastaja
sanoi. - Tämä ei ehkä ole kaikkein nopein auto, pyörät
ovat pienet ja värikin on vaaleanpunainen, mutta se on turvallinen
liikenteessä eikä kuluta juurikaan polttoainetta.
Tarkastelimme yhdessä autoani.
Se oli uusi lyhyihin matkoihin suunniteltu Volkswagen. Pyöreä
muotoilultaan, yksinkertainen ja halpa auto. Melkein kuin kuplavolkkari
mutta ei niin suosittu. Ajaminen oli helppoa, joskin verkkaista.
Jos vertasi autoa Ferrariin, Volkswagen
kieltämättä näytti kesyltä. Oli kuitenkin
mukava kuulla, että auto-katsastamossa oltiin tyytyväisiä.
